En ala nyt tässä selittämään mitään lentokenttä-sotkuista (Houari Boumediennen kentällä on lievät turvatarkastukset, ainakin lähdettäessä Algeriasta), vaan alan jo suoraan selostamaan paikallista kulttuuria.

Häät.

Joka päivä joku menee naimisiin, siis ihan joka ikinen päivä. Ja koska algerialaisten pitää aina kiinnittää huomiota itseensä ja tekemisiinsä, pitää myös häätkin olla huomiotaherättävät.

Pidettiinpä häät sitten kotona tai vuokrattavissa saleissa (kalleimmissa on kaikki varustukset,  esim. DJ), ja jos ei häitä näe, ne ainakin sitten kuulee. Musiikkia soitetaan nimittäin kovaa. Kun naapuritaloissa (noin 100 m päästä asunnostamme) vietettiin häitä, musiikki kuului meille asti ja vielä noin muutama sata metri häistä pois päin. Ja iki-ihana “ju-ju-juuu” kajautuu myös hyvin korviin. Algeriassa “ju-ju-juuu” ilmaisee suunnatonta iloa (vain naiset jujujuuuvat), ja iloa ilmaistaan esim. vasta-ostetulle banaanille tai sitten vasta-naineille. Kurjuudessa elävät keksivät ne pienetkin juhlan ilot.

Toinen, mistä tietää että joku tai jotkut ovat menossa naimisiin, on nimeltä autoletka. Letkan etupäässä huristelee koriteltu autoa (kukkia, rusetteja, yms) ja autossa istuskelee morsian. Perässä ajelee sitten muu suku; autoletka voi olla hyvinkin sen pariymmentä autoa pitkä. Ja kaikki tööttää. Ja kun ihmiset kuulevat tämän tööttäys-kuoron ohittavan talonsa, he rynnivät parvekkeille katsomaan. Isoilla teillä taas sitten muut autoilijat ottavat omalta osaltaan osaa häihin; tööttäävät mukana.

Sitten itse juhla: ruokaa, musiikkia ja tanssia. Niin naisten kuin miestenkin juhlissa. Perinteisesti naisten ja miesten juhlat ovat erikseen, mutta nykyisin on myös seka-häät, joissa siis molemmat sukupuolet ovat samassa salisssa ja jammailevat keskenään. Hääjuhlat muistuttavat hieman diskoa, ainakin sen perusteella että lähes kaikki vieraat tanssivat. Jopa ne vanhatkin Tarjottavana on yleensä leivoksia, kahvia/teetä/mehua/limsaa. Cous coustakin syödään. (Sitä tosin yleensä tarjotaan eri päivänä).

Morsian: morsiamella on hyvä olla pitkä pinna, sillä morsiamen tulee vaihtaa vaatteita muutamasta kerrasta 7:ään kertaan. Yleensä vaatteet edustavat jotakin algerialaista tyylilajia, esim. pääkaupunkiseudun perinteistä tyyliä tai vaikkapa berberien kansallisasua. Morsiam esittelee pukujaan kuin olisi catwalkilla. Ennen häitä tietysti morsiam viedään hammamiin (saunan tapainen ärsyttävä paikka), meikataan ja raahataan kampaajalle. Ihan viimeiseksi morsiam pukee tietysti La Robe Blanchen eli valkoisen hääpuvun. Sulhanen tietääkseni pitää sitä smokkia yllään koko ajan

Lisäksi käyn vielä töissäkin (jos vaikka haluaisin syödäkin jotain), joten vapaa-aika on miinus nolla.

Mutta lupaan, lupaan kautta kiven ja kannon, että sitten kun kirjoitukset ovat ohi, niin saatan teidät raivon partaalle omituisilla tarinoillani. Hmmm. Maltatte tuskin odottaa

Tämä blogitus on jatkoa eurabialle. Kyllästyin vuodatukseen (oli niin hidas), joten vaihdoin WordPressiin. Katsotaan kuinka kauan jaksan vääntää blogiani tämän kanssa

Niin, mistäkö sitten kirjoittelen blogiini..? Siitä, miltä tuntuu olla puolialgerialainen Suomessa. Puolisuomalainen Algeriassa. Puolimuslimi (voiko näin olla?). Blogissani on tietoa ja omia kokemuksiani Algeriasta, jotka siis ovat vain ja ainostaan OMIA kokemuksiani, joten ne ei välttämättä ole tilastollisesti paikkaansapitäviä . Ajattelin siirtää eurabian tarinointini myös tänne ja jatkaa siitä mihin jäätiin.

Ajattelin ensimmäiseksi kirjoittaa matkastani Algeriaan ja sitten esitellä Algerian olympiajoukkueen ja joitakin algerialaisia kuuluisuuksia. Muttah, katsotaan miten kerkiän

Ai niin, saatat ehkä ihmetellä mitäkö mizeria tarkoittaa. Se on algerianarabiaa (en osaa sanoa onko klassista arabiaa), joka tarkoittaa köyhyyttä tai kuivuutta tai tyhjyyttä tai jotakin sellaista. Heh, varsin positiivinen blogin nimi